Pitkä aika mennyt viimeistä päivityksestä, mut liian paljon tapahtunut.

Talomme paloi 3.5 ja asuimme sen jälkeen evakossa keskustassa vamhempieni talossa elokuun alkupäiville saakka. Olihan tuo elämää. Kuskasin koirat aamuin illoin tarhaan ja lapset kouluun tai bussia odottamaan. Kesä meni, syksyllä jaksoin viimein jatkaa Pinin jälkitreenejä, mutta kisoissa ei toivottua tulosta tullut, suunta kuitenkin oikea. Rasa saanut elää hieman liikaa elopellossa, mutta en tee väkisin, jokapäivä tulee kuitenkin tuota "jotakin" ... kun vaan saan itteni kuntooon alkaa se "oikea" treenaaminen, en halua kuitenkaan pilata mitään väkisin tekemällä. Elokuussa muutimme Himospeiliin tähän Arin mummulan paikalle Havulaan. Tuttu talo, onhan Arin sisko tämän miehineen rakentanut joskus 10v sitten.

Rasasta kasvanut iso mies. Säkäkorkeus jotain 65-68cm? painoa nyt 11 kk iässä reilut 32kg (tarviikin muuten muistaa punnata mies) nostellut koipeaan jo kasvattajalta lähtien ja nykyisin ei mene lenkeillä 5m kun pitää taas merkata. Uroskoirat!!!!

Nartut nalkuttavat sille jatkuvasti, kun pitää takamukset haistella kokoajan, väistää muttei paljoa akkojen höpinöistä välitä (tai muista niitä 5s. päästä)

Koirat saivat talkoilla uudet tarhat kasvimaalle, jossa ne viettävät yleensä päivät ja vahtivat talon rakentamista

Joulu vietetään "kotona" eli kunnes pääsemme takaisin kotiin asumme naapurissa 80m päässä, ihan hyvä olla muttei ole oma koti !

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

pinis.1g.fi/kuvat/Harmaa+Kettu+Belkkari+Rasa/IMG_4906.JPG

Pysyin tehdyssä päätöksessäni, vaikka kivahan se olisi ollut huilata välillä, mutkun sopiva tulee tarjolle- pitää hypätä laivaan tai tyytyä osaansa.

Teettäähän tuo kolmas koira töitä, vielä uros kahden nartun jälkeen/rinnalle ja Pini kun ei ole niitä varmimpia pienenpien/pehmeempien koirien kanssa, Niksu varmaan toimii taas isonasiskona, kun se aika tulee. Karoliina on välillä karheena, kun ei saanut omaa pentua tästä pentueesta, mut hänellä on vielä kasvettavaa ja en uskalla sitä luvata ennenkuin olen itse valmis kaikenvaralta siitä huolen pitämään.

Harmaa Kettu Belkkari sai nimen Rasa, niinkuin rasavilli ei äitini tyttönimi tai kylä josta on kotoisin... Rapsu ja Raksu sai myös kannatuksia... toi r-kirjaimella alkava on kyllä helppo opettaa koiralle

Alku sujunut melko Ok. Pentu on sosiaalinen, ei pelkää mitään. Tykkää purra (auts !) enemmän kättä kuin leluja. Sisäsiisteys opetus ...yli 80%.

miinuksia... olen kokoajan varuillani/korvat auki... ei hetken erakoitumista. Jätkä on yllättävän puheliasta sorttia, panta kiukuttaa, possunkorva ei ole tarpeeksi pehmeä... MÄ EN VALINNUT HÄKKIIN JÄÄMISTÄ !!!!! ... täytyy myöntää et oli tragikoomisen hauskaa maanantai aamuna kuunnella melkein nukahtaneen pennun vastalauseita 45 min... siinä purtiin kaltereita ja ulvottiin kaikkia. Tämän takia päätinkin alkaa kovan koulun ja ottaa sen autoon työpäiviksi... saa ulvoa rauhassa ja opetella rauhoittumaan itekseen.... sehän nukahtaa vapaasti mihin tykkää ja talo saa kaatua päälle.

Ekana päivänä ajeltiin jo kotiin ilman ulvontaa. Toisena päivänä otin nappulat ja päiväruuan tilalla broitsunsiiven aseeksi ja nythän Herra jo yritti hypätä autoon (hän hyppää kaikki alle 50 cm...ainakin yrittää)... pientä jutustelua sieltä vielä kuuluu, mut ei enää sitä "sikaa-tapetaan"-ulvontaa

Ensi viikolla sit aloitetaan kotona, kun mulla on viikon loma... ehei, lähden kauppaan yksin tai "isojen" kans.

matokuuri toi yllättäviä sivuvaikutuksia... ruokahalu huononi, noh se syödään tai sit syödään seuraavalla kerralla... raaka liha kyllä kelpaa. No, jos siirtyy osittaiseen barffiin... eli saa broitsun siiven ja lihaisan luun päivässä... näitä kyllä olen antanut ennenkin koirilleni pennusta lähtien. Matokuuri alkoi jo sen takia et emä on ulkomaantuonti ja loiset valitettavasti aktovoituvat ja siirtyvät emästä pentuihin jne. Tuttua jo Pinn ajoilta, samoilla mennään.

Herra nukkuu hienosti mamman kaikussa tai kun tulee liian kuuma vieressä n. 23-6, sit käydään asioilla... nukun siis itse toistaiseksi äidin unta patjalla lattialla... pentu saa turvaa ja rauhoittuu yöksi, minä saan nukuttua.

Hauska kaveri, nyt alkaa olla virtaa. Jotain tullut tehtyä oikein, kun kattoo pentua 10m päästä tai toiselta puolelta huonetta ja kaveri katsoo ja tulee täyttä laukkaa luokse... hyvä mies !

... eli tajusin että on aikaa siitä, kun viimeksi olen vuodattanut (no, muutama huomautus asiasta tullut)

Tosiasia vain, et olen ajanut huomaamattani itseni aivan puhki ja syksyllä energiat olivat ihan loppu . Mikään ei enää innostanut, joulukin tuli, eikä mitään puhetta ihanasta joulufiiliksestä, no joulu menikin jo. Onneksi tajusi jo ennen joulua olla lupaamatta mitään ylimääräistä ja antoi luvan itelleen vaan olla ja levätä. Pikkuhiljaa ajatukset jo muuttuneet siitä, et "pitäs ja pitäs tehdä", siihen et "ton vois tehdä noin" ja välillä saa jopa jotain tehtyä, takapakkia tulee kun yrittää liikaa, mut nyt alkaa olla tasapainoisempi fiilis.

Joskus vuosia sitten, alkoi jo puhe seuraavasta koirasta, minkälainen sen pitäisi olla ja varauskin tuli tehtyä (siihenhän menee vielä vuosia) ... no, eipä mennyt vaan pentue syntyi vajaa pari viikkoa sitten... onneks ollut ja saanut aikaa pohjustaa asiaa kotona (eli tuleeko totaali kieltävää vastausta) ja omassa päässä, et onnistuuko kolmas koira vai ei. Niksun tottista en ole saanut haluamaani kuntoon ja Pinin montsu-ura taitaa olla max. ykkönen

... joten  yx lauantai töissä sain SUUREN AHAA ELÄMYKSEN ....jos unohdan tottiksen vetämiset, hakutreenit, metsäjäljen ja keskityn Niksullakin hiomaan jälkeä pellolla (eli Niksu eka FH1) ja Pini kakkoseen ja montsutreeniä, minulla on aikaa pennulle, joka treenaa montsua ( no ehkä sillekin tehdään pellolle jälkiä ) Nyt sit vaan toivomaan et löytää sen oikean ja mulle sopivan ja järkkäilee kotia pentukuntoon... muistaakohan sitä vielä miten pennun kans ollaan ?????

Autokin vaihtui tässä joulun alla, joten nyt enemmän tilaa "tavaroille" (lue mahtuu kyytiin 2 lasta, kolme koiraa ja tavarat- Ari kulkee moottoripyörällä kesäisin)

Olen töihin ajellessa katellut pitkään kuolaten peltojen sulamista ja tänään käytiin korkkaamassa kevään/kesän ensimmäinen peltojälki. Vähän kosteaa siellä vielä oli, mutta Pini ajoi tarkasti ja etsi joka ikisen makupalan, vaikka muutamalla askeleella olikin "kostukkeet" mukana. Pari esinettä ilmaistiin myös hienosti ja palkka oli sen mukainen.

On se vaan kivaa hommaa, fiilikset nousi kummasti. Nyt vaan edetään rauhallisesti ja ajetaan multapeltoja, niin kauan kuin pystyy ja toivotaan, ettei tule paljoa lunta/räntää välillä

Viime sunnuntaina oli kunnon purutreenit .............  alkoi n. 12 ja kotona vähän ennen seitsemää ja Karo tahtoi välttämättä mukaan ja tulee kuulemma uudestaan

...saako tuota syvemmälle ?

Emme ole vaihtaneet ipoon, tehdään vain "vanhalla" tavalla koiralle selväksi, mitä tehdään ja ohjaaja opettelee edelleen. Onneksi maalimies näkee meissä jotain toivoa (pilkahdusta, et edes toinen tietäis mitä pitäis tehdä )

Päivän päätteeksi vielä läheiseen metsään tekemään Niksulle mettäjälki. Sula- alue ei nyt ollut jären pitkä, mut koira oli innoissaan, kun pääs jäljestämään. Muutamia (kymmeniä) fiilis jälkiä ja samalla kattoen mitä tarvii muistutella. Pinikin pääsi juoksemaan ukon perään... meni sit kerran vajaan metrin päästä kyystä... eikä sitä huomattu ennenkuin Coco ja Laura olivat metässä. Onneksi oli vielä kohmeessa.

Mä oon näköjään laiska kirjoittelemaan blogia ... aikaa taas kulunut.

Lumen tultua treenattu Länkipohjan hallissa montsua ja seuran kentällä lauantaisin tottista.

Montsu etenee omaa tahtiaan, välillä mennään eteenpäin ja sit taas Pinille iskee jokin oikonen ja on epävarma ja toimintakyky menee ... noh, harjoitellaan niin pitkälle kuin rahkeet riittää. Tottikseen tuli lisäpotkua Mujusen saalisvietti kirjasta ... ja kun "viisaampien" kommentit meidän tottiksesta on, että näyttää kivalta ja hauskalta, mut voima puuttuu ... eli nyt sit olen opetellut saalisleikittämään ja nyt yritetään lisätä sitä vimmaa hommaan. Saas nähä mikä sekameteli tästä nyt syntyy ...

Kesällä olis kolmet montsu-kisat Jämsässä, joten olishan se kiva nähdä mihin asti rahkeet nyt riittää, mut olisko se vaan ittensä nolaamista... onneks on aikaa vielä miettiä ja kattoa tottuuko se tohon ampumiseen riittävästi ja riittääkö paukut muihin hyökkäyksiin.

Terveenä on kaikki onneks pysynyt, mitä sunnuntaina alettiin etsiä keneltä tulee verta kun valkoisella laatoituksella oli ylimääräisiä punaisia jälkiä ... ei juoksua kellään. Löytyi lopulta Pinin takajalan ulommaisen varpaan päältä reilun sentin haava. Päivä häkissä, eikä pakkanen enää haitannut.

Ajettiin viikko sitten eka jälki kisojen jälkeen, mulla konseptit meni hieman sekaisin ja vedimme kakkosen teemalla vaikka piti ajaa pitkää. Ajohan se terävän kulman ja kaaren, mut seilas. En ollut ollenkaan tyytyväinen.

Tänään sit eka kerran mullalla, pitkään aikaan, siis kevään. Pääsimme ajamaan jäljen vasta hämärän tultua, joten olihan sit extream-jälki. Koiralla into päällä jo pissilenkille mennessä, ihan kuin ei olis ikinä hihnassa kävellyt. Sit Niksu pääsi ajamaan ja pentu ja muutama muu, kommentit oli autosta aikamoisia  . Tiesinpähän et Piniä voi komentaa topakammin ennen paalua. Pääsimme kuitenkin ihme ja kumma pellolle yhdessä, vaikka välillä iski epäilys et kohta meikäläinen menee hylkeenä pitkin peltoa. Aurinko oli jo laskenut aikaa sitten ja paalukin erottui pellosta juuri ja juuri. Onneksi oli vähän kuun valoa. Alku ok, koira ajoi melko hyvin (mä en ole vissiin ikinä tyytyväinen), mut eka suora olikin vajaa 700 askelta, kulma- 100 askelta, kulma- 700 askelta. Kokonaisuutena jälki ok, eli jaksoi ajaa pitkää suoraa, ylämäki treeniä enemmän, nyt poukkoili (tai sit jäljentekijä oli joutunut levittämään jalkojaan ). Huomenna lisää...

Tajusin elokuun loppupuolella et olenpa ilmoittautunut FH1 kisaan ja jälkien treenaminen ollut turhan vähäistä, 1-3 viikossa. Lisäksi nää harrastukset eli tottiksen ja jäljen vetäminen ja montsu-treenit + kisoissa jäljentekijänä oleminen vievät aikaa työn ja perheen lisäksi.

Onneksi Markus lupautui katsomaan jälkeämme reilu viikko ennen kisaa. Siinä olikin sit la-su-ma jäljen ajoa ja koira söi vain jäljellä. Motivaatio sillä riitti, mut koheltamista turhankin paljon ja esineilmaisu (joka keskikesään asti oli ollut tosi hyvä) oli ihan kamala. Mutta eriosa-alueiden yhteensovittaminen ja tasapainon hakeminen vaatii aikansa. Neuvoja, vinkkejä ja nasevaa kritiikkiä tuli taas tuutin täydeltä (mutta siihenhän tässä on kolmessa vuodessa tottunut ). Lopputuloksena oli et koira jaksaa ajaa loppuun asti, sillä on motivaatiota jäljelle, se on paras toisena päivänä, mutta ei ole valmis vielä puoleen vuoteen tai vuoteen. No, päätin ajaa kisan kuitenkin, koska maksu jo suoritettu. Katotaan miten menee ja otetaan opiksi.

Perjantaina oli onneksi 10.00 töihin meno, joten ennätin tehdä sille jäljen perjantaina, kun kisa oli lauantaina. Vähän yöllä jännitti, mut aamuun asti nukuttiin. Pieni metsälenkki koiran kanssa ja autoon ja kentälle. Arpatuuri antoi "vierailijoille" 1 ja 2 jäljen ja oman seuran kolmelle osallistujalle viimeset. Ja niinhän siinä kävi et saimme viimeisen jäljen. Kauheesti ei rohkaissut se et ekat 3 koirakkoa sai vain 1-2 pistettä, mietin et hyvä me: koira nuori 2v ja treenattu aivan liian vähän (vaikka tunteella ).

Alko olla tavoitteet siinä et pääsee paalulta ja jos pääsee niin päihitettäs Arttu eli Pinin veli, siis ei millään pahalla. Arttu on hyvä, mut pitäähän sitä vähän kiusata). Arttu valitettavasti veti kolmannen kulman pitkäks ja alle 30p. eli eihän meillä ole mitään mahiksia.

Tein alkuvalmistelut kuten ennenkin (ja mielikuva harjoituksilla tehdyt paalulle tulot yms. auttoivat toimimaan jännityksessä), Markukselta tuli viime hetken vinkkejä (katsotaan miten vaikuttaa tyyliin) ja paljon rohkaisuja, kuten koko seuran jäsenistöltä, jotka olivat paikalla. Kiitos Outi hieronnasta ja Tracey lujasta uskosta !

Ilmoittautumisen sain suoritettua änkyttämättä ja eikun koira matkaan tuttuun tapaan, mietin vain etten itse tee mitään tyhmää ja mokaa koiran suoritusta. Täytyy sanoa et olin hämmentynyt ja helpottunut kun koira lähti suoraan ja haahuilematta, pari kertaa pitä napata heinä suuhunsa matkalla, mutta ajoi jäljen päällä tarkasti, kulmat meni upeasti, tosin olin varma tokassa kulmassa et ollaan harhalla, mut ei. Toisen esineen se ilmaisi hyvin, sit taas kulmat hienosti. Viimeisellä suoralla (ehdin ja pystyin jopa laskemaan) alkoi herpaantuminen ja välillä kateltiin metsään (peuroja tai hirviä??), mut koira jatkoi itsenäisesti, viimeiseltä esineeltä mentiin taas yli, MUTTA JÄLKI AJETTIIN LOPPUUN !!!

Tässä vaiheessa en vielä osannut arvioida pisteitä, mut 3 esinettä hieman harmitti, arvostelua kuunnellessa erinomainen ja vielä erinomainen jäi soimaan päähän, sitten et valitettavasti ykkösessä esineet ovat niin arvokkaita (mietin et ..62-69) että vain koulutustunnus ja 81 pistettä. Olin et täh! me! okei, Pini saa ruuan autossa.... niin ja maksalaatikkoa kotona.

Olen edelleen hämmentynyt, onnellinen ja kaikkea sellaista, kotona tarkistin sääntökirjaa ja nyt alko ottaa päähän, jos se olis ilmaissut kaikki esineet olisi tulos voinut olla 96. Mutta ennen kisaa tavoitteet olivat hieman matalemmalla.

Suurkiitos Kuuselan Markuksella, joka on meitä pennusta asti neuvonut ja jonka oppien mukaan ollaan menty, niin jäljellä, tottiksessa kuin montsussakin. Ilman sinua tämä ei olisi ollut mahdollista. Lisäksi tietysti kiitos jäljentekijälle ja muille jälkikavereille. Kilpailukirjassa toistaiseksi vain 2 merkintää BH- hyväksytty ja PAEJ-1, koulutustunnus FH1, näillä eroa 1v, toivottavasti sama tahti jatkuu

Olihan taas viikonloppu. Oulun MR-kisojen jälkeen pyydettiin Hauhovin kisoihin aputuomariksi. Perjantainailtana nappasin Lauran ja Cocon kyytiin ja painatimme Hauholle. Siellä oli jo täys tohina päällä, kun pari maalimiestä oli päivän aikana sertifioitu ja kaikki treenailivat koiriaan. Kansainvälinen meininki, kun paikalla oli myös ruotsalaisia ja norjalaisia kisailemassa, niin ja tuomari vaimoineen belgiasta. Iltaa tuli pihalla istuttua puolille öin ja la aamuna seitsemältä ylös et ehti hoitaa myös Piniä.

Kentän olivat pojat käyneet jo viikolla aidoittamassa ja to-pe aikana sinne oli kasattu myös hyppyesteet ja muut härpäkkeet. Itse olin onnistunut tunkemaan autoon kahden oikean koiran ja häkin lisäksi pienen kärryn, pari maitotonkkaa, ison pehmotiikerin ja melkein oikean kokoisen istuvan pehmosakemannin (mistä sitten saankin varmaan kuulla aika pitkään).

Ennen yhdeksää aloin tuomarin kanssa piirtämään kenttää. Eli tuomarihan suunnittelee kentän, valitsee noutoesineet, seuraamiskaavion ja keksii mitä uskomattomampia ohjaajanpuolustus skenaarioita .  Minä sitten kirjoittelen muistiin missä järjestyksessä päivä sujuu ja mistä mikin alkaa, jotta osaan kertoa kilpailijoille mikä on seuraava liike ja missä on valmisteleva piste ja mistä alkaa suoritus, ojennan noutoesineet ja kerron asennonvaihdoksissa kunkin asennon. Lisäksi tarkkailen kilpailijoita, jos he antavat esim. lisäkäskyjä luoksetulossa tai lähetyksissä. Eli toimin kilpailijoiden ja tuomarin apuna.

Lauantaina oli 10 koirakkoa cat. 1:ssä ja 7 koirakkoa cat 2:ssa. Päivä venyikin varmaan kuuteen ennenkuin palkintojen jako oli saatu suoritettua. Lisäjännitystä antoi päivään treenikavereiden Markuksen ja Rudin kakkosen osuus ja Arin ja Aran ykkösen suoritus. Lisäksi tuomarin ja ulkomaalaisten kilpailijoiden kanssa kommunikointi piti hoitaa englanniksi ... hitsi kun kieli menee välillä solmuun .

Monta pientä ja isoa jäi taas korvan taa, miten voi asioita koiralle opettaa ja harjoitella. Ja eihän noihin komeisiin poikiin voi olla ihastumatta... tarkoitan paria urosmalia, heh heh. Lauantaipäivä oli aurinkoinen ja ilta sujui sit syödessä ja saunoessa, ehdin vielä käydä Pininkin kanssa tutustumaan kenttään ja ottamaan vähän tottista ja palisadea, nukkumaankin ehti joitakin tunteja.

Sunnuntai aamu ei enää ollutkaan aurinkoinen vaan tihkutti vettä. Pini aamulenkille, aamupala ja sit piirtämään kenttää. Jos oli keksinyt käyttää sakemanniani ohjaajanpuolustuksessa (lauantaina se oli ollut tiikerin kanssa 1x1m tarhassa kentällä) eli maalimies tuli ohjaajaa vastaan pehmolelun kanssa ja ohjaaja joutui pakittamaan kolme kertaa, lopuksi ohjaaja potkaisi lelun pois tieltä ja maalimies hyökkäsi. Kakkosessa ohjaajan vierellä käveli toinen maalimies, joka yritti puolustaa ohjaajaa ilkeältä pehmokoiralta, mutta pehmokoira puri ja tuli uudestaan kohti ohjaajaa, minkä jälkeen potku ja maalimies läpsäs (=hyökkää). Moni koira retuutti pehmokoiraani, mutta se kyllä selvisi ehjänä kotiin asti.

Sunnuntaina oli 7 koirakkoa molemmissa luokissa, mutta palkintojen jako venyi kuitenkin puolikuuteen asti. Kentän purkua ja paikkojen siivousta ja kotimatka saattoi alkaa. Onneksi ei ollut yhtään pitempi ajomatka, alkoi nimittäin väsyttää ihan tarpeeksi.

Maanantaina töihin ja arki alkaa....

Ilmeisesti ollut taas niin sutinaa, ettei ole blogiakaan ehtinyt päivittää (tuli jo kommenttia ).

Heinäkuussa olin taas vastaavana FH-kisoissa, kerhon kenttää rakenneltu ja omalta kentältäkin nurmet leikattu pariin kertaan. Aitakin alkaa olla pystyssä, vähän vielä uupuu. Treenaamista se ei onneks kauheesti haittaa eli montsukenttäni on jo korkattu .

Kaksi viikkoa sitten alkoi loma, viime viikolla kävimme pyörähtämässä vanhempieni mökillä Puumalassa perheen kanssa. Ari meni pyörällä karon kanssa, joten me Sannin kanssa haimme Lukan ja Patrikin Lahdesta mukaamme. Saivat serkukset leikkiä keskenään pitkästä aikaa.  tulipahan uitettua koiria soutuveneellä ja kerättyä kanttarellejä. Pinille tuli valitettavasti vesihäntä ja muutama päivä lepoa. Perjantai piti palata takaisin, koska lauantaina olin vastaavana FH-kisoissa. Olipa kuuma päivä, ilmeisesti tuli auringonpistos, kun ei muistannut juoda tarpeeksi. Illalla kävi kavereita saunomassa savusaunassa. Sunnuntaina sit 0-koira suoritus BH-kokeessa Niksun kans ja häiriökoirana Pinin kans.

Tiistain Pinin montsu-treeni meni taas pitkästä aikaa oikein hyvin. Tottis sujui hyvässä vietissä, asennot terävästi liikkumatta eteenpäin, ainut et noudossa tuumas lähtee rilluttelemaan esineen kans. Hyökkäys ja pako tehdään edelleen tumppuun, mut nyt vasta koiralla (ja ohjaajalla ) alkaa olla asenne kohdallaan. Hitaasti hyvä tulee .... toivotaan. Uutena seikkana oli nyt se et Pini näki pari tuntia autosta kentälle, kun toiset treenaa ja koira lähetettiin hyökkäyksiin kaulanahoista.

Keskiviikkona alkoi lapsilla koulu ja aamupäivällä alkoi iltaan saakka kestänyt sade. Olin luvannnut käydä tekemässä kakkosen peltojäljen tutulle ja samalla Pinille pitkästä aikaa jälki. Pelto oli isompi kuin muistin ja loppusuoralla alkoi joku kuivurinmoottori pitää ääntä ja Piniä alkoi hirvittää, onneks homma saatiin kunnialla loppuun. Sieltä sit Niksun kans mettäjäljelle. Kotia palatessa oli montsutreenit täydessä vauhdissa. Pini pääs kentälle taas viimeisenä, heh tekee näköjään sille ihan hyvää ! Asentoja lukuunottamatta tottis meni hyvin, puruissa jatkettiin eilisellä linjalla ja koira puri hyvin. Ainut et häntä oli taas jonkun verran alamaissa, jatketaan Rimadyliä.

Aamulla häntä normaali, otan ilmeisesti Pinin kaiken varalta Hauhoviin mukaan, jotta saa levätä. Niin viikonloppuna Hauhovissa mondioring-kisat ja olen lupautunut aputuomariksi... maanantaina sit töihin.