Pitkä aika mennyt viimeistä päivityksestä, mut liian paljon tapahtunut.

Talomme paloi 3.5 ja asuimme sen jälkeen evakossa keskustassa vamhempieni talossa elokuun alkupäiville saakka. Olihan tuo elämää. Kuskasin koirat aamuin illoin tarhaan ja lapset kouluun tai bussia odottamaan. Kesä meni, syksyllä jaksoin viimein jatkaa Pinin jälkitreenejä, mutta kisoissa ei toivottua tulosta tullut, suunta kuitenkin oikea. Rasa saanut elää hieman liikaa elopellossa, mutta en tee väkisin, jokapäivä tulee kuitenkin tuota "jotakin" ... kun vaan saan itteni kuntooon alkaa se "oikea" treenaaminen, en halua kuitenkaan pilata mitään väkisin tekemällä. Elokuussa muutimme Himospeiliin tähän Arin mummulan paikalle Havulaan. Tuttu talo, onhan Arin sisko tämän miehineen rakentanut joskus 10v sitten.

Rasasta kasvanut iso mies. Säkäkorkeus jotain 65-68cm? painoa nyt 11 kk iässä reilut 32kg (tarviikin muuten muistaa punnata mies) nostellut koipeaan jo kasvattajalta lähtien ja nykyisin ei mene lenkeillä 5m kun pitää taas merkata. Uroskoirat!!!!

Nartut nalkuttavat sille jatkuvasti, kun pitää takamukset haistella kokoajan, väistää muttei paljoa akkojen höpinöistä välitä (tai muista niitä 5s. päästä)

 

Koirat saivat talkoilla uudet tarhat kasvimaalle, jossa ne viettävät yleensä päivät ja vahtivat talon rakentamista

 

Joulu vietetään "kotona" eli kunnes pääsemme takaisin kotiin asumme naapurissa 80m päässä, ihan hyvä olla muttei ole oma koti !

 

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

 

pinis.1g.fi/kuvat/Harmaa+Kettu+Belkkari+Rasa/IMG_4906.JPG

Pysyin tehdyssä päätöksessäni, vaikka kivahan se olisi ollut huilata välillä, mutkun sopiva tulee tarjolle- pitää hypätä laivaan tai tyytyä osaansa.

Teettäähän tuo kolmas koira töitä, vielä uros kahden nartun jälkeen/rinnalle ja Pini kun ei ole niitä varmimpia pienenpien/pehmeempien koirien kanssa, Niksu varmaan toimii taas isonasiskona, kun se aika tulee. Karoliina on välillä karheena, kun ei saanut omaa pentua tästä pentueesta, mut hänellä on vielä kasvettavaa ja en uskalla sitä luvata ennenkuin olen itse valmis kaikenvaralta siitä huolen pitämään.

Harmaa Kettu Belkkari sai nimen Rasa, niinkuin rasavilli ei äitini tyttönimi tai kylä josta on kotoisin... Rapsu ja Raksu sai myös kannatuksia... toi r-kirjaimella alkava on kyllä helppo opettaa koiralle

Alku sujunut melko Ok. Pentu on sosiaalinen, ei pelkää mitään. Tykkää purra (auts !) enemmän kättä kuin leluja. Sisäsiisteys opetus ...yli 80%.

miinuksia... olen kokoajan varuillani/korvat auki... ei hetken erakoitumista. Jätkä on yllättävän puheliasta sorttia, panta kiukuttaa, possunkorva ei ole tarpeeksi pehmeä... MÄ EN VALINNUT HÄKKIIN JÄÄMISTÄ !!!!! ... täytyy myöntää et oli tragikoomisen hauskaa maanantai aamuna kuunnella melkein nukahtaneen pennun vastalauseita 45 min... siinä purtiin kaltereita ja ulvottiin kaikkia. Tämän takia päätinkin alkaa kovan koulun ja ottaa sen autoon työpäiviksi... saa ulvoa rauhassa ja opetella rauhoittumaan itekseen.... sehän nukahtaa vapaasti mihin tykkää ja talo saa kaatua päälle.

Ekana päivänä ajeltiin jo kotiin ilman ulvontaa. Toisena päivänä otin nappulat ja päiväruuan tilalla broitsunsiiven aseeksi ja nythän Herra jo yritti hypätä autoon (hän hyppää kaikki alle 50 cm...ainakin yrittää)... pientä jutustelua sieltä vielä kuuluu, mut ei enää sitä "sikaa-tapetaan"-ulvontaa

Ensi viikolla sit aloitetaan kotona, kun mulla on viikon loma... ehei, lähden kauppaan yksin tai "isojen" kans.

matokuuri toi yllättäviä sivuvaikutuksia... ruokahalu huononi, noh se syödään tai sit syödään seuraavalla kerralla... raaka liha kyllä kelpaa. No, jos siirtyy osittaiseen barffiin... eli saa broitsun siiven ja lihaisan luun päivässä... näitä kyllä olen antanut ennenkin koirilleni pennusta lähtien. Matokuuri alkoi jo sen takia et emä on ulkomaantuonti ja loiset valitettavasti aktovoituvat ja siirtyvät emästä pentuihin jne. Tuttua jo Pinn ajoilta, samoilla mennään.

Herra nukkuu hienosti mamman kaikussa tai kun tulee liian kuuma vieressä n. 23-6, sit käydään asioilla... nukun siis itse toistaiseksi äidin unta patjalla lattialla... pentu saa turvaa ja rauhoittuu yöksi, minä saan nukuttua.

Hauska kaveri, nyt alkaa olla virtaa. Jotain tullut tehtyä oikein, kun kattoo pentua 10m päästä tai toiselta puolelta huonetta ja kaveri katsoo ja tulee täyttä laukkaa luokse... hyvä mies !

... eli tajusin että on aikaa siitä, kun viimeksi olen vuodattanut (no, muutama huomautus asiasta tullut)

Tosiasia vain, et olen ajanut huomaamattani itseni aivan puhki ja syksyllä energiat olivat ihan loppu . Mikään ei enää innostanut, joulukin tuli, eikä mitään puhetta ihanasta joulufiiliksestä, no joulu menikin jo. Onneksi tajusi jo ennen joulua olla lupaamatta mitään ylimääräistä ja antoi luvan itelleen vaan olla ja levätä. Pikkuhiljaa ajatukset jo muuttuneet siitä, et "pitäs ja pitäs tehdä", siihen et "ton vois tehdä noin" ja välillä saa jopa jotain tehtyä, takapakkia tulee kun yrittää liikaa, mut nyt alkaa olla tasapainoisempi fiilis.

Joskus vuosia sitten, alkoi jo puhe seuraavasta koirasta, minkälainen sen pitäisi olla ja varauskin tuli tehtyä (siihenhän menee vielä vuosia) ... no, eipä mennyt vaan pentue syntyi vajaa pari viikkoa sitten... onneks ollut ja saanut aikaa pohjustaa asiaa kotona (eli tuleeko totaali kieltävää vastausta) ja omassa päässä, et onnistuuko kolmas koira vai ei. Niksun tottista en ole saanut haluamaani kuntoon ja Pinin montsu-ura taitaa olla max. ykkönen

... joten  yx lauantai töissä sain SUUREN AHAA ELÄMYKSEN ....jos unohdan tottiksen vetämiset, hakutreenit, metsäjäljen ja keskityn Niksullakin hiomaan jälkeä pellolla (eli Niksu eka FH1) ja Pini kakkoseen ja montsutreeniä, minulla on aikaa pennulle, joka treenaa montsua ( no ehkä sillekin tehdään pellolle jälkiä ) Nyt sit vaan toivomaan et löytää sen oikean ja mulle sopivan ja järkkäilee kotia pentukuntoon... muistaakohan sitä vielä miten pennun kans ollaan ?????

Autokin vaihtui tässä joulun alla, joten nyt enemmän tilaa "tavaroille" (lue mahtuu kyytiin 2 lasta, kolme koiraa ja tavarat- Ari kulkee moottoripyörällä kesäisin)

Olen töihin ajellessa katellut pitkään kuolaten peltojen sulamista ja tänään käytiin korkkaamassa kevään/kesän ensimmäinen peltojälki. Vähän kosteaa siellä vielä oli, mutta Pini ajoi tarkasti ja etsi joka ikisen makupalan, vaikka muutamalla askeleella olikin "kostukkeet" mukana. Pari esinettä ilmaistiin myös hienosti ja palkka oli sen mukainen.

On se vaan kivaa hommaa, fiilikset nousi kummasti. Nyt vaan edetään rauhallisesti ja ajetaan multapeltoja, niin kauan kuin pystyy ja toivotaan, ettei tule paljoa lunta/räntää välillä

Viime sunnuntaina oli kunnon purutreenit .............  alkoi n. 12 ja kotona vähän ennen seitsemää ja Karo tahtoi välttämättä mukaan ja tulee kuulemma uudestaan

...saako tuota syvemmälle ?

Emme ole vaihtaneet ipoon, tehdään vain "vanhalla" tavalla koiralle selväksi, mitä tehdään ja ohjaaja opettelee edelleen. Onneksi maalimies näkee meissä jotain toivoa (pilkahdusta, et edes toinen tietäis mitä pitäis tehdä )

Päivän päätteeksi vielä läheiseen metsään tekemään Niksulle mettäjälki. Sula- alue ei nyt ollut jären pitkä, mut koira oli innoissaan, kun pääs jäljestämään. Muutamia (kymmeniä) fiilis jälkiä ja samalla kattoen mitä tarvii muistutella. Pinikin pääsi juoksemaan ukon perään... meni sit kerran vajaan metrin päästä kyystä... eikä sitä huomattu ennenkuin Coco ja Laura olivat metässä. Onneksi oli vielä kohmeessa.